Koiran huonot hermot tai huono hermorakenne otetaan monesti puheeksi. Kun koira ilmentää ongelmakäytöstä, ei aina ymmärretä sulkea pois stressiä, jonka taustalla voi olla useita syitä. Jopa mahdollisia kiputiloja veikataan paljon todennäköisemmin syyksi erinäisille käytösmalleille.
Esimerkiksi kotona puuhaileminen omistajan ollessa poissa voi olla seurausta eroahdistuksesta tai tekemisen vähäisyydestä ja näin ollen koiran täytyy jotenkin purkaa energiaansa. Asian voi kuitenkin kääntää myös toisinpäin. Entäpä jos omistaja tarjoaa koiralle liikaa tekemistä, eikä koira osaa rauhoittua? Aktiiviset treenit monta kertaa viikossa verottavat koiran voimia. Oppimista ihmisilläkin helpottaa kunnolliset lepoajat. Kun kahdeksantuntisen työpäivän jälkeen omistaja käyttää vielä kahdeksan tuntia koiriensa aktivointiin päivittäin, tottuvat koirat tekemisen runsaaseen määrään, ja yhtäkkiä kahdeksan tuntia voikin olla pitkä aika vaan oleilla paikallaan - helposti tulee maistettua vähän soffaa ja seinänkulmaa. Nopeatempoisen ja saalistusviettisen harrastuksen rinnalla voisi toimia jokin rauhallisempi ja tasaisempi tekeminen.
Yllättävän monet asiat aiheuttavat koiralle stressiä, myös mieluisat, esimerkiksi pallon heittely. Lyhytkestoinen stressi on ihmisen tavoin hyväksi myös koiralle ja tehostaa suoritusta. Stressistä palautuminen vaatii kuitenkin aikaa, joskus enemmänkin riippuen stressin pitkäkestoisuudesta ja voimakkuudesta. Kun stressaantunutta koiraa kuormitetaan entisestään on uhkana krooninen stressi jota onkin jo vaikeampi havaita. Se voi ilmetä jopa fyysisinä oireina, kuten vatsavaivoina, ihottumina tai allergioina, mutta myös yleinen levottomuus voi olla merkki jatkuneesta stressistä. Akuutin stressin oireet huomaa helpommin. Tällaisia ovat esimerkiksi läähättäminen, täriseminen, aivastelu ja äkillinen ripuli.
Ei voi silti sanoa, että ongelma olisi täysin koirasta riippumaton, vaan myös stressinsietokyky on yksilöllistä. Siihen voivat vaikuttaa monet muutkin tekijät, kuin koiran perimä ja luonne. Paljon on merkitystä ympäristötekijöillä. Esimerkiksi puutteelinen tai väärin toteutettu sosiaalistaminen ja huonot kokemukset saattavat lisätä koiran stressiherkkyyttä.
Omistajan osuutta ei saa unohtaa. Omistaja vastaa koiransa arjesta, ja usein tiedostamattaan lisää koiran stressiä tekemällä tai tekemättä jotain. Kun ongelmakäytökseen ei osata puuttua, vahvistaa koira itse itseään ja tämä voi olla hyvinkin stressaavaa pidemmän päälle. Ihmiset kuitenkin kaikkoavat nopeita korjauskeinoja ja turvautuvat positiivisiin ja ylipehmeisiin menetelmiin, jotka monesti pitkittävät ongelmakäytöstä ja siten myös stressiä. Kaikilla koirilla kyseiset keinot eivät välttämättä tehoa edes lukuisten toistojen jälkeen. Kouluttaminen pelkästään haluttua käytöstä vahvistamalla on vaikeaa, välttäen ei-toivotun käytöksen tukahduttamista, sillä jo yksikin epäonnistunut harjoitus antaa roimasti takapakkia. Toisaalta epäonnistuneet yritykset puuttua ongelmakäytökseen väärin toteutetuilla keinoilla voivat huonontaa koiran ja ihmisen välistä suhdetta ja luottamusta ja pahentaa ongelmaa entisestään. Ylilyöntejä tulisi siis välttää.
Kouluttamisessa liian nopea eteneminen on epäilemättä vahingollista, etenkin jos koiraa treenataan kun se on kiihdyksissä. Nykypäivänä ihannoidaan koiran näyttävää suoritusta ja koiraa pyritään ajamaan korkeaan vireystilaan. Vietin noustessa myös hallittavuus vaikeutuu. Usein omistajan napsiminen, ääntely ja hyppiminen esimerkiksi seuraamisen yhteydessä luetaan koiran vuotamiseksi huonosta hermorakenteesta johtuen, mutta ongelman taustalla saattaa olla myös ohjaaja, joka ei ole ollut koiralle johdonmukainen ja selkeä. Hyvä ja lyhytkestoinen stressi parantaa suoritusta, mutta liiallinen stressi luonnollisesti heikentää.
Muillakin seikoilla, jotka eivät välittömästi liity koiraan, saattaa olla osansa ja arpansa. Esimerkiksi hektinen ja hermostunut ilmapiiri voi tarttua koiraankin. Kotioloissa koiran pitäisi pystyä olemaan rauhassa ja saada omaa tilaa sitä halutessaan. Vieraat paikat, ihmiset ja koirat voivat pelottaa. Siedättäminen on hyvä keino, mutta on ongelma- ja koirakohtaista, miten siedätys kannattaa toteuttaa. Joissain tapauksissa uhkalle altistaminen saattaa olla helpoin ja nopein ratkaisu, esimerkiksi aran koiran totuttaminen yksittäisiin vieraisiin ihmisiin tai koiriin. Viemällä koira pelkoa aiheuttavan asian luokse, näytetään, ettei tilanteesta koidu sille mitään pahaa ja näin saadaan koiran luottamusta sekä itsevarmuutta lisättyä. Koiralla voi kuitenkin olla ylitsepääsemätöntä ahdistusta, tai tilanteen laajuus olla koiralle niin suuri, että siedättäminen on parasta toteuttaa maltillisemmin.
Ihminen omalla stressaamisellaan voi tartuttaa stressiä koiraan. Hermoilu esimerkiksi ohitustilanteessa ilmenee kyvyttömyytenä puuttua tilanteeseen tilanteen vaatimalla tavalla, mikä heijastuu koiraan. Omistaja viestittää epäröivänsä, ja koira havaitsee sen, vaikka omistaja kuvittelisikin olevansa aivan neutraali. Ihminen pohtii, ettei kiristä hihnaa eikä käyttäydy muutenkaan hermostuneesti, mutta jo ohitustilanteissa hidasteleminen, pysähtyminen sekä koiran hätäinen kieltäminen ja rankaiseminen ovat koiralle selkeitä merkkejä siitä, ettei omistaja hallitse tilannetta.
Kiihtyminen ja turhautuminen kertoo koiralle, ettei ihminen ole tasapainoinen. Koira muuttuu tällöin "kuuroksi".
Ikävän välikohtauksen, esimerkiksi koirien välisen rähinän sattuessa, saattaa omistaja järkyttyä tilanteesta kohtuuttomasti ja siirtää omaa hermostumistaan koiraan. Ei ole epätavallista, että omistajan kanssa koira saattaa esimerkiksi alkaa vihata isoja mustia koiria tai haukkua autoille, mutta jopa koiralle täysin vieras, mutta koiranlukutaitoinen ihminen osaa katkaista väärän käytösmallin hetkessä, minkä tuloksena koira ilmentääkin jo aivan toisenlaista käytöstä.
Osa koirista kestää paremmin muuttuvia tilanteita, mutta toisille muuttumattomuus ja pysyvät rutiinit ovat tärkeämpiä. Äkilliset muutokset ympäristössä voivat aiheuttaa suurtakin stressiä. Helposti stressaantuvan koiran kanssa ei välttämättä joka päivä kannata matkustaa. Pitkän reissupäivän päätteeksi on hyvä tarjota koiralle tarvittava aika palautua tutussa ympäristössä. Tällöin kaikki ylimääräinen koiraa kuormittava kannattaa hetkeksi siirtää sivuun ja jatkaa rauhoittumista arkisten rutiinien siivittämänä.
Joudutko joka aamu pomppaamaan ylös kello viideltä, koska koirasi haluaa ulos ja herättää sinut? Keskittyykö koirasi ulkona alinomaa käpyihin ja keppeihin? Onko koirasi automaattinen reaktio riehaantua uloslähtiessä? Mitä sinä olet saattanut huomaamattasi koiralle opettaa?