Pattipää jää

Mielenkiintoista miten nopeasti sitä sopeutuu tilanteisiin. Milli on jäänyt meille. Siskoni perheineen tuli siihen tulokseen, etteivät pysty tarjoamaan koiralle mitä se tarvitsee. Se ei aivan vastaa koiratyyppiä joka minua miellyttää, eikä kiintymykseni Milliin ole lähellekään samaa luokkaa kuin kiintymykseni Turoon, mutta tuossahan se mukana roikkuu ja on kiva nähdä sen edistyvän. Sitä paitsi Turolle koirakaveri on tehnyt hyvää. En ole Millistä luopumassa. Olin asennoitunut toisen koirani olevan erilainen, pentu ja mulikka, joten tilanne saattaa siinäkin mielessä hämmentää. En ajatellut omistaa kolmea koiraa lähivuosina. En halua peruuttaa suunnitelmia seuraavan eli tässä tapauksessa kolmannen koiran hankkimisesta, mutta jonkin verran Milli vaikuttaa päätöksiin.

Vaikka Millillä olikin tukko ongelmia tullessaan, alkoi nopeasti tuntua ettei siitä juuri Turoa enempää vaivaa ole. Tuommoinen seurakoira ja lenkkikaveri, ei loppupeleissä vaadi juuri mitään. On riittänyt, että asetti rajat ja tarjoaa liikuntaa. Milli sietää hyvin tekemättömyyttä, ei sekoa jos tulee rauhallisempia päiviä. Olihan se todella rauhaton tullessaan, sillä oli hirvittävästi purkautumatonta energiaa, mikä näkyi sekä käytöksessä, että hyllyvänä rasvakerroksena koiran ympärillä. Perusluonteeltaan tuntuu olevan aika tasainen ja rauhallinen koira.

On Milli tehnyt minullekin hyvää. Sen kautta olen taas saanut innostusta ja motivaatiota koiraharrastusta kohtaan. Turon kanssa olin aika lailla jumahtanut paikalleni. Vaikkei Milli aivan vastaa koiraihannettani, on se potkinut minua hereille. Ongelmat joita sen kanssa oli, ovat olleet aika vähän vaivaa vaativa keissi, mutta pelkästään nuoren koiran energisyys piristää. Turokaan ei ole enää pelkästään se ajatuksia lukeva ihmeolento, vaan löydän Millistä sellaisia vahvuuksia joita Turossa ei ole. Ja toisinpäin.

Tilasin Millille Zero DC Short-vetovaljaat. Koirajuoksu ja pyöräily on ollut mielessä jo ennen Milliä, mutta olen ehkä liian varjeleva Turoa kohtaan. Jätin moiset haaveet seuraavan koiran, eli oletuksena malinoisin varaan. Siksi toisekseen Turo on sen verran pieni koira, että ei tee mieli ostaa kalliita kamppeita kun ei tiedä miten pitkään ne ehtisi olla käytössä, saati tykkäisikö koira koko vedosta. Millillä oli melko rasittava vetämisongelma, mikä on nyt hyvin korjaantunut, mutta uskoisin että se innostuisi vetämään kun sitä saisi ihan luvan kanssa tehdä. Onneksi Turppa on sen verran vaivaton, että sen saa vaikka vapaana vierellä juoksemaan, ettei aivan jää paitsioon.

Mulla oli ehkä turhan suuret luulot tokostelusta Millin suhteen. Jotenkin tekeminen on jumahtanut taas ja tunnen olevani aivan surkea koko touhussa. Kaveri kun ensimmäisten hömppäilyjen aikaan kysyi, että haluatko että se tekee jotain, vai haluatko että se tekee täsmällisesti. Jätin palkkailematta esim. vinoista sivulletuloista ja nyt elukka ei halua harjoitella koko sivulletuloa, vaikka alussa hiffasi juonen nopeasti. Vaikka jäikin vähän vinoon, niin ainakin teki hyvällä innolla. Olen helppoja juttuja naksutellut molempien kanssa, vaikka naksutinta aina parjaankin. Huomaan itsestäni etten ota naksuttelua niin vakavasti, mikä on toisaalta hyvä juttu. Olen melko tosikko enkä ole hyvä kehumaan koiria hihkuen "taitava!" tai "hienosti!", mutta naksutellessa sellainenkin piirre minusta nousee esiin ja se tuntuu noille herkkänahoille sopivan.