Turo

O p e t i t   m i n u a   a r v o s t a m a a n .

 - K i i t o s . 

• s. 6.2007
• kastroitu uros

Turo sai meiltä kodin elokuussa 2007, kun olin isosiskollani yökylässä ja hänen koiriensa kahdeksasta vahinkolapsesta enää viimeisen tulevaisuus oli hämärän peitossa. Se oli jo kertaalleen varattu, mutta varaus peruttiin ja isosiskoni suunnitteli pennun jättämistä itselleen. Minä en alunperin olisi saanut nähdä pentuja, sillä olin ala-asteen ensimmäisistä luokista lähtien kinunnut koiraa, eikä kinuaminen ollut kahdeksannelle luokalle mennessä helpottunut yhtään - päinvastoin. Niin kuitenkin kävi, että minä tapasin Turon ja yhdessä isosiskon kanssa saatiin hieno ajatus viedä pentu äidilleni näytille.

Meille ei pitänyt tulla koiraa, mutta kaikesta huolimatta tuo kuusiviikkoinen koiranalku jäi meille. Otimme Turon ilman suurempaa harkintaa, joten oli melkeinpä kohtalon ivaa kuinka Turo ei yllättäen meitä niin helpolla päästänytkään. Sillä ilmeni eroahdistusta, se oli arka vieraita ihmisiä kohtaan, eikä alkuunsakaan totellut meitä. Minä tein virheitä, eikä vaikutukseni Turon kouluttamisessa aina ollut lainkaan positiivista. Vuoroin minä ja äitini uhkailimme toisillemme, että koira lähtee. 

Kaikesta huolimatta Turo on iloinen koira, naurattanut monia. Kulkee usein ryhdikkäänä, mutta pelkää joskus asioita joita ei välttämättä tarvitsisi. Minkäänlainen harrastaminen ei ole meiltä luonnistunut, mutta kotikoiranakin Turo on opettanut minua valtavasti.

Koirasta jota en omakseni tunnistanut,
tuli koira jonka haluaisin aina pitää itselläni.
Minun koirani.