Vihainen koira

Toissailtana isosiskoni puolitoistavuotias seropi hyökkäsi rapusta saapuvan naapurin koiran päälle. Rähinän kuullessani juoksin paikalle yöpuvussa ja nappasin Millin hermostuneena kiinni, kun paikalla olleet eivät osanneet katkaista tilannetta. Naapurilla tietysti oma hommansa suojellessaan koiraansa. Olin pettynyt. Minulle tuttu ja läheinen koira käyttäytyi täysin odottamattomalla tavalla eikä omistaja osannut tehdä mitään. Vasta minun läsnäolo sai koiran rauhoittumaan sen verran, että pikkusiskoni sai hihnasta otteen ja raahattua Milliä kauemmaksi.

Menin sisälle purkamaan suuttumustani, kunnes Milli pääsi uudelleen irti ja oli kenties aloittamassa jo uutta hyökkäystä, mutta koira saatiin tällä kertaa nopeammin kiinni. Siinä missä aikaisemmin isosiskoni avomies haahuili hymyillen Millin perässä ymmärtämättä tilanteen laatua.

Minua suututti. Minua suututti, sillä naapurin pinseri on joutunut aiemminkin hyökkäyksen kohteeksi. Minua suututti, koska Milli on minun käsissäni ollut aivan toisenlainen. Minua suututti, että koiran omistaja ei osannut ottaa tilanteessa kaivatunlaista vastuuta. Ei pyytänyt anteeksi, mutta ymmärsi sentään sanoa, että tapahtunut ei ollut Millin syy. Ei se ollutkaan, vaan se oli omistajansa syy.

Kerroin tapahtuneesta kaverilleni, joka on Milliä nähnyt useaan kertaan erilaisissa ympäristöissä. Hän kysyi, että todellako Milli, the nössö, höpsökoira? Minä mietin samaa. Koira joka on mukanani kulkenut koirapuistoissa, koiralenkeillä, jopa viettänyt useamman vuorokauden entuudestaan tuntemattoman koiralauman keskellä ja sopeutunut siihen nopeasti. Nopeammin kuin Turo.

Vaikka olen kauan aikaa sitten havainnut, että koiran käytös voi hyvin paljon muuttua eri ihmisten seurassa, olin täysin hämilläni tapahtuneesta. Tuntui pahalta, että Milli sai tuosta otsaansa leiman, eikä naapuri enää luota siihen sekuntiakaan. Tiedostin, että Millin epävarmuus voisi auktoriteetin puutteessa aiheuttaa ongelmia, mutta en tiedä olisinko osannut odottaa mitään tällaista. Ei Milli ole hullu koira, eikä se ole poikkeuksellisessa määrin aggressiivinen, niin että sitä voisi korostaa. Pinserin omistaja kehui Turoa täyspäiseksi, mutta jäin miettimään asiaa. Onko näin? Vai ymmärränkö vain vastuuni koiranomistajana? Osaanko ohjata sitä tilanteissa joita se ei itse osaisi ratkaista? Entä miten on Millin laita? Lähes tiedän, että voisin Millin ja naapurin pinserin kanssa lähteä lenkille milloin vain ilman ongelmia. Mutta pinserin omistaja tuskin tietää, saati uskoo.

Minua harmittaa, että työ jonka olen tehnyt Millin eteen, on käytännössä valunut hukkaan. Voinko edes tehdä mitään hyvää koiralle omistajiensa puolesta jos nämä eivät halua paneutua ongelmiinsa?